Kasvu vapauteen

     Maija Vilkkumaan runo "Ei" on vuodelta 2003. Runo kertoo tytön elämästä kotona, kun hänen äitinsä ei päästä tyttöä lähtemään. Eräänä huhtikuun yönä tyttö pukeutuu ja ikkunasta lähtee maailmaa. Äiti tupakka suussaan nukahtaa ja herää pian kauhuun ja tytärtään huutaa. tupakka on voinut sytyttää tulipalon, koska äiti huutaa kauhuissaan.
   
      Runon tunnelma on alussa vielä rauhallinen vaikka tyttö haluaa kovasti lähteä. Lopussa kun tyttö pääsee irtaantumaan pois kotoa, jossa tapahtuu käännekohta, kun äiti herää kauhuissaan. Runon teema on tyttären kasvua vapauteen ja omaan elämään.

      Runossa suurena kielikuvana on keiju. Keijulta tyttö pyytää taikojaan, jotta äiti päästäisi tytön menemään. Runosta löytyy toinen kielikuva, joka on lukko jota tyttö riuhtoo päästäkseen vapaaksi, mutta lukko ei aukea.

      Yleisimmin riimit ovat ensimmäisellä ja kolmannella säkeellä, kuten "...heinäkuun... ja ...pauhuun...", joka löytyy kolmannesta säkeistöstä. Lyriikassa on useita riimejä. Säkeistöjä runossa on kolme kappaletta. Sanavalinnat on tehty melko hyvin, juuri tapahtumiin sopiva.

       Runossa puhujana on tyttö, joka haluaa pois kotontaan vapauteen. Puhuja puhuu aluksi keijulle, kun pyytää äitiltä lupaa mennä. Välillä tyttö mainitsee äitinsä sanomia lauseita. Esimerkiksi "maailma on vaarojen karikko...". Runossa puhuja puhuu myös äidilleen, jotta äiti antaisi tyttären mennä.

       Runossa toistetaan lähes koko ajan sitä, kun tyttö yrittää monin eri keinoin päästä pois kotoa.